Tässä on hyvä.

Välillä tuntuu siltä että elämä on rumaa. Aikuisuus vyöryy päälle kuin rekka kolmion takaa ja tuntuu ettei siihen ole vielä valmis. Pyykit lojuu lattialla, kouluhommat vanhenee eikä tulevasta työpaikasta tietoakaan eikä kyllä huvita sitä vielä pohtiakaan. Ympärillä ihmiset perustavat perheitä ja allekirjoittavat asuntolainoja. On osakkeita ja autovakuutus. Ostetaan luomua ja käydään kuntosalilla, sisustetaan olohuone kolmatta kertaa vuoden sisään ja aloitetaan eläkesäästäminen. Pitäisi osata hallita elämäänsä, nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin!

En ala! En jaksa! En tahdo!

Tällaisena synkkänä hetkenä tekee mieli käpertyä peiton alle ja piiloutua maailmalta.Onneksi puhelin soi. Ystävä toteaa ettei olla hetkeen nähty, voisi lähteä puistoon lasten kanssa ja vähän kahvitella. Vaatteet niskaan ja pihalle kirpeään syysilmaan. Kummipoika on kasvanut ja isoveikkakin vetelee liukumäissä kuin vanha tekijä.Käydään kiipeilemässä hurjan korkeassa kiipeilytelineessä. Pieni käsi tarttuu omaani ja yhdessä ylitetään pelottavat kohdat. Pirpanoiden riemu on tarttuvaa, aamun maailmatuska on tiessään ja löydän itseni lentokoneesta matkalla etelään kapteeni Nuutin ja perämies Onnin kanssa. Etelässä kuulemma mummi ja vaarikin käy, siellä on palmuja. 

Hymyilyttää. Tulevaisuuden turhaumukset eivät mihinkään katoa, mutta ne saavat nyt odottaa. Tälle päivälle riittää sen omat ilot ja murheet. Tässä on hyvä.

.