Tässä on hyvä.

Välillä tuntuu siltä että elämä on rumaa. Aikuisuus vyöryy päälle kuin rekka kolmion takaa ja tuntuu ettei siihen ole vielä valmis. Pyykit lojuu lattialla, kouluhommat vanhenee eikä tulevasta työpaikasta tietoakaan eikä kyllä huvita sitä vielä pohtiakaan. Ympärillä ihmiset perustavat perheitä ja allekirjoittavat asuntolainoja. On osakkeita ja autovakuutus. Ostetaan luomua ja käydään kuntosalilla, sisustetaan olohuone kolmatta kertaa vuoden sisään ja aloitetaan eläkesäästäminen. Pitäisi osata hallita elämäänsä, nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin!

En ala! En jaksa! En tahdo!

Tällaisena synkkänä hetkenä tekee mieli käpertyä peiton alle ja piiloutua maailmalta.Onneksi puhelin soi. Ystävä toteaa ettei olla hetkeen nähty, voisi lähteä puistoon lasten kanssa ja vähän kahvitella. Vaatteet niskaan ja pihalle kirpeään syysilmaan. Kummipoika on kasvanut ja isoveikkakin vetelee liukumäissä kuin vanha tekijä.Käydään kiipeilemässä hurjan korkeassa kiipeilytelineessä. Pieni käsi tarttuu omaani ja yhdessä ylitetään pelottavat kohdat. Pirpanoiden riemu on tarttuvaa, aamun maailmatuska on tiessään ja löydän itseni lentokoneesta matkalla etelään kapteeni Nuutin ja perämies Onnin kanssa. Etelässä kuulemma mummi ja vaarikin käy, siellä on palmuja. 

Hymyilyttää. Tulevaisuuden turhaumukset eivät mihinkään katoa, mutta ne saavat nyt odottaa. Tälle päivälle riittää sen omat ilot ja murheet. Tässä on hyvä.

.

Menovinkki syksyn pimeisiin iltoihin.

Mitä vanhemmaksi vartumme, sitä mukavuudenhaluisemmaksi kasvamme. Sama pätee ystävyydessäkin. Nuorena kavereiden kanssa jaksoi juosta elokuvissa, kahviloissa, keikoilla, puistoissa ja vaikka missä. Toki vieläkin on mahtavaa tehdä noita kaikkia, mutta ei JOKA PÄIVÄ. Kun ystävykset kokoontuvat yhteen, on yleisin kokoontumispaikka jonkun olohuone. Siellä sitten kynttilänvalossa juodaan teetä tai punaviiniä ja pohditaan omaa jaksamista ja maailman menoa. Tämä kaikki on varsin mukavaa, mutta tuntuuko joskus siltä että välillä voitaisiin tehdä jotain muutakin?

Muutama viikko sitten tämä tunne valtasi minut, kun tuhannen kerran röhnötimme ystäväni olohuoneessa tekemättä mitään. Halusimme tehdä jotain hupaisaa, kuten pelata minigolfia tai hypätä laskuvarjohyppy. Jälkimmäinen ei valitettavasti ollut mahdollista juuri sillä hetkellä joten valitsimme golfin. Suuntasimme viihdekeskus Flamingoon, joka sijaitsee Vantaalla. Siellä kapusimme ylimpään kerrokseen jossa sijaitsee West Coast Minigolf. Paikka jäljiteli siis jenkkien suurpiirteisiä minigolfpaikkoja ja jäljennöksessä onnistuttiin suhteellisen hyvin. Vietimme ystävieni kanssa hauskan pelihetken erilaisten ratojen parissa ja erikoisefekteille nauraen. Ratoja olisi saanut olla enemmän, mutta paikka kuitenkin voitti minut puolellensa. Suosittelen kaikille vierailemista kyseisessä kohteessa, jos ainainen kotona nököttäminen alkaa puuduttaa. Paikka sopii myös hyvin treffikohteeksi ;-)

http://www.hohtogolf.fi/flamingo/

Muutoissanne muistaen...

Minä, elämän tuulissa riutunut nainen, suoritin muuton pari viikkoa sitten. Kaikki joskus jostain johonkin muuttaneet tietävät varmasti ettei se ole mitään herkkua, varsinkaan jos täytyy pakata kaksio kompaktisti muuttolaatikoihin, ja saada lähes sama tavaramäärä mahtumaan yksiöön. Rehellisesti ja valehtelematta kerron tässä teille, että se oli hirveää. Syitä siihen miksi se oli hirveää, en ala tässä kuitenkaan sen suuremmin erittelemään, onhan tämä kuitenkin Feel Good Company, tuo blogien Strömsö. Ajattelinkin blogimme tyylille uskollisena sen sijaan listata keinoja, joilla pyrin muuttorumban aikana purkamaan stressiä ja voimautumaan. Tässä siis oiva kasa pieniä ja vähän suurempiakin konsteja, joiden itse huomasin helpottavan eloa ja oloa muuttotohinoiden keskellä:

1. Muuton kulmakivi, se tärkein ja perustavanlaatuisin apu ja turva, on oivallinen muuttotiimi. Oma muuttotiimini rakentui tietenkin läheisistä ystävistä ja perheenjäsenistä. Yksi vuokrasi peräkärrin muuttopäivälle, toinen kantoi räjähtäneeseen pahvilaatikkohelvettiini omenahyvettä, kolmas kulki perässäni ”päähipsuttimen” kanssa, jolla ryhtyi hieromaan päänahkaani aina kun näki savun nousevan kuvun alta. Siskoni teki muuttopäivänä ruoat koko porukalle. Oli organisointikykyä, luovuutta, vahvaa selkää ja kättä, autoja ja kaiken maan apupelejä. Oli teetä ja sympatiaa Villa Viuliksen (eräiden toverien koti tuossa naapurissa Kannelmäessä) sohvalla, kun voimat loppuivat ja seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Kun muuttopäivä koitti, ja katselin hybersupertiimiäni työn touhussa, ei voinut kuin ihmetellä ja miettiä, miten hienoja ihmisiä tähän muailmaan mahtuukaan :)

2. Hillitön syöpöttely (tuli mieleen tuosta ihanaisesta omenahyveestä) ei turhaan tule listalla kovana kakkosena. Unohda dieetit ja terveellinen ruokavalio muuton aikana, kroppasi on ansainnut pahempaa! ;) Jokaisella on omat mieltymyksensä, itselläni ne stressin yltyessä ovat varsin suklaapitoiset! Tahdon siis nöyrästi ja sydämestäni kiittää Aino, ihana maitosuklaa- jäätelöä , olet todellakin jäätelö iki- ihana! Erityismaininnan ansaitsevat myös Saarioisten eineskasvispyörykät, sekä saman sarjan uunirapeat ranskalaiset. NOMNOM! En ole jäljiltänne vieläkään ruodussa!

3. Päähipsutin (tuli mieleen tuosta päähipsuttimesta) tai orgasmaattori, kuten eräs tuttuni on kyseistä kapistusta kuvannut, on lahja suoraan Taivahasta. En tiedä siis vekottimen virallista nimeä, mutta kyseessä on parin vuoden takainen joululahjahitti (muistuttaa etäisesti suurta vispilää), jonka tarkoituksena on kaiketi jollain lailla stimuloida päänahkaa. Härvelin väitetään rentouttavan vaikutuksensa lisäksi mm. parantavan unen laatua, mutta sillä ei ole minulle henkilökohtaisesti suurtakaan väliä. Väliä on sillä, että kun vispailin hipsuttimella päätäni, en kyennyt stressaamaan tai huolehtimaan yhtään mistään, koska endorfiinin määrä kehossani varmasti triplaantui, niin hyvältä hipsuttelu tuntui. Ennen kuin homma alkaa kuulostaa liian pervolta, mennään listassa eteenpäin.

4. Paikkailu Frendien, Gilmoren tyttöjen ja New Yorkin sinkkunaisten seurassa on helppoa kuin heinänteko. Parhaan muuttosarjan Emmyn tämä raati jakaa kuitenkin jo unhoksiin painuneelle kotimaiselle ysärihittiohjelmalle ”Ruusun aika”. Jos et muista kyseistä pläjäystä, tässä muistin virkistäjä: puhuva Nero- koira!

5. Kun aurinko paistaa ja on kaunis syksyinen iltapäivä, on ymmärrettävää ettei hourailu sisätiloissa banaanilaatikoiden lomassa innosta. Silloin on aika tampata matot! Hyh, että kuulostaa reippaalta, mutta mattojen hakkaaminen on oikeasti oiva keino purkaa aggressioita ja paineita. Uskokaa minua, kun matoista irronnut kuona ja pöly leijailee aurinkoisella pihamaalla kirpakassa syysilmassa, tulee tunne tietynlaisesta siirtymäriitistä. Jotakin sellaista onnea ja iloa syrämmen pohjassa, sellainen pieni ja hento ote. :)

   Tässä listattuna viisi seikkaa, jotka helpottivat minun muuttoani. Istun kirjoittamassa tätä blogihöpinää uuden, kauniin kotini hellässä huomassa. Olo on varsin voimautunut.

   Teitä kaikkia muutoissanne muistaen ja kantaen: Eeva

Hengellisiä harjoituksia hengästyneille

Sain vuosi sitten kesätyöpaikaltani lahjaksi rauhoittumisoppaan, kiitokseksi panoksestani kauden uurastukseen. Kirja on Silitä kissaa- Hengellisiä harjoituksia hengästyneille. Pappipariskunnan kirjoittama opus sisältää sivun mittaisia "virkistäviä keitaita ja pysähdyspaikkoja kiireen ja touhun keskelle".

Ironista kyllä, aikaa kirjan lukemiseen ei ole tuntunut löytyvän, ja opus on pyörinyt pöytien ja hyllyjen kulmilla valmiina rauhoittavaan hengityshetkeen. Kiireisen vuoden jahkailun jälkeen opinnäytetyönpuurtamisahdistuksissani, eräänä syksyisenä lauantaipäivänä, nappasin kirjan kera lasin viintä ja istahdin nojatuolini syvyyksiin. Päätin että tästä lähtee käyntiin tajunnan räjäyttävä rauhoittumisen ja seesteisyyden aikakausi!

Paahdoin kirjaa läpi ja yritin löytää sisäisen rauhani, kunnes puolessa välissä rauhoittumisesta hengästyneenä tajusin tilanteen hulluuden. Suorituskeskeisen yhteiskunnan kasvattina olin onnistunut tekemään jopa rauhoittumishetkestä suorituksen. Laskin kirjan käsistäni ja lähdin ystäväni kanssa kahville, seesteisyys taattu.

Viikko rauhoittumisrupeamani jälkeen annoin kirjalle uuden mahdollisuuden. Nostin opuksen käteeni ja valitsin sivun umpimähkään. Luvun otsikkona oli "Varjele keskeneräisyyttä". Luvussa kerrotaan kuinka meissä on sekä tuhoisaa että kasvattavaa epätäydellisyyttä, miten omassa keskeneräisyydessä on kasvun mahdollisuus. Kirjoittajat kertovat erään intiaanikansan matonkudontaperinteestä, joiden käsinkudottujen mattojen upeissa koristekuvioissa on aina yksi virhe samassa kohtaa maton kulmassa. Selityksenä, että virheellisestä kohdasta henki kulkee sisälle ja ulos.

Lyhyen tekstinpätkän luettuani olo oli helpottunut ja kevyt. Kirjaa olen tästä lähtien lukenut yhden sivun pätkissä, pienin askelin perille. Valaistumisen ja seesteisyyden etsintä on vielä hakusessa, mutta onhan tässä aikaa, ei ole mihinkään kiire.

"Täydellisesti rakennettu yhteiskunta tai täydellisen kiiltävä ihmisen julkisivu on kuin muuri, johon elämällä ei ole tilaa juurtua. Halkeamat tarjoavat kasvupaikan uudelle elämälle."

Silitä kissaa- hengellisiä harjoituksia hengästyneille
Johanna ja Juha Tanska
Kirjapaja, Helsinki 2010

Hetkeksi paikkaan, jossa aika seisahtuu

Maalla kasvaneen ihmistaimen etu kaupunkilaisiin nähden on ainakin lapsuudenkodissa, joka on kaukana neljän ruuhkain, kehä kolmosen, aikataulutetriksen ja jatkuvan kiireen ulottumattomissa. Kun pakokaasut ja elämää tuhoavat painepurkaukset kasvavat liiaksi, voi napata laukkunsa ja hypätä seuraavaan junaan kohti kotia. Näin tein viimeeksi toissa viikonloppuna.

Aivan järkyttävä kiire, sotkuinen kämppä, tyhjä jääkaappi, rästissä olevia koulutehtäviä, ihmissuhdeselvittelyä.. AARGH! Illalla päätin että kiitos riittää tätä lajia, tartuin puhelimeen ja rimpautin äidille: "Toki saat tulla kotiin, milloin tullaan junalle vastaan?" Seuraavan päivän töiden jälkeen siis istuinkin jo junassa autuaan älytön hymy naamallani ja katselin kun maisemat muuttuivat taloista ja betonista puuihin ja peltoihin. Ihminen tarvii ympärilleen tilaa hengittää. Miksei se vain mene jakeluun vaan toistuvasti ajaa itsensä toistuvasti valheelliseen "pakko jaksaa!"-puristukseen.

Iskän kyydissä kotiin ja kotiovella äiti koiran kanssa odottamassa:"Kiva kun tulit, milloin olet viimeeksi syönyt?" Lapseksi sitä jotenkin aina huomaa taantuvansa kotiin mennessään, mutta kai se on terveellistä muistella välillä sitä tosiasiaa, ettei ehkä ihan kaikki taidakaan olla niin paljon itsestä kiinni kun koettaa uskotella. Pienenä ajatteli aikuisuuden olevan sitä, kun osaa ja tietää kaiken, ainakin melkein. Nyt isona ja aikusuuteen kasvavana sitä huomaa että jaha, aikuisuus onkin sitä, että huomaa kuinka pihalla on kaikesta, mutta silti on osattava. Kai sitä harjoittelemalla ja pari kertaa kämmäämällä oppii sitten osaamaankin.

Ihanaa oli istua äidin kattamaan kynttiläkoristeltuun iltapalapöytään ja katsella kuinka pihavaahterat olivat jo pukeutumassa syksyyn. Liikenteen melua ei ole, kuulee omat ajatuksensa, tinnityksensä ja tyytyväisyyden läpi vielä senkin kun äiti kyselee kuulumisia. Kaupunkilaisilla on elämässään vaihtoehtoja ja enemmän muutenkin kaikkea tarjolla, mutta hämärtyvään iltaan katsellessa herää kysymys: onko se sittenkään sen parempaa? Levollisuus kun tuntuu niin kovin usein löytyvän yksinkertaisuudesta, siitä ettei ole kuin kaikkein tärkeimmät asiat, joihin ajatuksensa hajauttaa.

Kiristääkö panta, ahdistaako arki?

Feel good comapany on olemassa hyväntuulisuuden ja leppoisan elämän edistämiseksi. Postauksissamme pyrimme rehellisyyteen ja itsemme rakastamiseen. Välillä ei pieni ihminen jaksa eikä halua pystyä siihen mitä vaaditaan. Siksi tarvitaan hetkiä, jolloin sanoo "ei" kaikelle ja suo itselleen sen oikeuden, että pysähtyy. Eli yksinkertaisesti varaa aikaa muistuttaakseen itseään siitä kuka on ja miten päin tätä maailmaa haluaisi katsella.